Cogito, ergo sum

Ajattelen, siis olen

Dulce est desipere in loco

- Docendo discimus



Suloista (!) on sopivalla hetkellä hullutella

- Opettamalla me opimme

Aurinkoisenkirpeitä syyspäiviä kaikille!



Rahalla saa kyllä koiran, mutta ei sen hännän heilutusta.

                                                                                                 (Josh Billings)

Pikkurahalla saa merkin

ja kyllä iloisen mielenkin.

Voit tallettaa ikimuistoiset tapahtumat rintamerkkiin!

Nämäp poikki o vast

 

heit en lakk kehumast

Maalindeos he ahkerast häärä

ain go freistatan dääll

Kumpa o niskam bääll

niin gyl raumlaise sen bruukka voitta

 

Ei he voimias sääst

ja ko alkku om bääst

naapri maal o sitt ainases vaaras

Semne sääkrist om baikk

Naapri katto saa kaikk

kui he ittes pois äijäsualt klaara

                                                                                          Nämäp poikki o vast (Bertil Blomqvist)

Pian se taas alkaa, ja suloiset sattumat hurraavat

Lukko-ketulle menestystä!

"Anna kun katson, voi hyvänen aika

sinä taidat olla poika fortunan

kasvot näyttää menestystä

käden viivat hyvää

ei puuttumaan tuu rakkautta tai hynää.

Ennustuksiaan nainen lukee kojussaan

hän kaikille onnea povaa

hyvät jutut vaan hän suostuu sanomaan."

                                                                                                                  Anna Puu

                

 

Puotipuksut kurkkaavat tätä ihanaista blogia

 http://www.juuritallaista.blogspot.com/

ja siellä on meneillään varsin suloinen arvonta.

Onnea arvontaan!

Rakkahin Hilja!

Paljon terveisiä täältä Englannista,

josta pian lähden Atlantin valtamerta kyntämään.

Tämän kuun loppupäivinä olen perillä

Ameriikassa, jos matka hyvin käy. Parasta se on nuorena

kokea ja oppia, jos vaikka siellä onnistaisi.

Takaisin kaiken suoritan, kun ansaitsemaan ehdin.

Et olisi sinä rakkaintasi merille laskenut,

vaan kovat ovat ajat.

Toivon, että terveenä saat olla ja että elo

siellä kulkee kuin ennenkin.

Kaipauksella,

Hugo

Suloista suven ja runon sekä Eino Leinon päivää!

Minust´ oli kuin olisi soudettu

me kirkasta järven pintaa

ja aurinko aaltoja lämmittänyt

ja rantakallion rintaa.

Oli niinkuin oisi me laskettu

sen kallion kaunihin alle

ja kaahlattu hietaa valkeaa

ja kuljettu kukkulalle.

Ja eikö aurinko laskenut

taa saarien, salmensuiden,

ja tullut ilta ja tullut yö

yli laaksojen, laulupuiden?

Ylt´ympäri tanhusi terhenet yön,

utu ulapan aalloilla sousi,

unen vallassa laaksojen lammet ui -

ja uni se nousi ja nousi.

Se heilahti oksalta oksalle,

se kukasta kukkahan kiipi -

me seisoimme vuorella käsikkäin

ja katsoimme, kuinka se hiipi.

Oi, lyhyt on Suomessa suvinen yö!

Pian aurinko aalloista nousi.

Mut siitä asti mun aatoksein

yhä unten aaltoja sousi.

                                                      Eino Leino: Veneretki